Pekka on Pekka. Semmoinen pikkasen kiusanhenkinen ja pomotteleva Pekka. Pahansuovaksi Pekkaa ei voi kuitenkaan luonnehtia – sitä se ei ole, mitä nyt muuten vaan vähän ärsyttävä poni, joka tietää, että koska hän voi… hän voi. Oma tahto on siis vahvasti läsnä tässä orissa. Siinä suhteessa siis tullut vanhempiinsa. Toisaalta, oripoika on myös äärimmäisen osaava ja innokas tekemään sille päälle sattuessaan, joten annettakoon anteeksi sen ailahtelevaisuus toisaalla.

​

Pekka on niitä poneja, joille pitää asettaa rajat. Ja se on myös niitä poneja, joka haistattelee pitkät niille rajoille. Jos Pekka tahtoo kulkea vasemmalla ojaa pitkin, se myös kulkee vasemmalla ojaa pitkin, taluttaja tulkoon perässä tai jättäkööt tulematta, tuumaa Pekka. Sitten taas voi hyvin olla, Pekka-poni kulje ollenkaan. Aina yhtä jännittävää veikata, kumpaa se tekee. Ainakin niiden mielestä, jotka sitä eivät sillä kerralla joudu hakemaan.

Pekka ei oletettavasti ole niitä helpoimpia laitettavia – se tykkää sählätä omiaan hoitaessa. Itse asiassa, perutaan puheet – Pekka on helppo, kun sen nimenomaan antaa sählätä omiaan. Sen suurin rakkaus on pelleillä sopivasti suuhun napattavan punaisen pallonsa kanssa, ja voi että sitä iloa jos sen laittaa heinäverkkoon. Myönnettävästi tämä kikka kolmonen on usein (=aina) käytössä Pekan laittojen ajan, oli kyse harjauksesta, kavioiden putsaamisesta, pesusta tai vaikka letityksestä. Ilman palloa uskaltavat Pekkaa käsitellä vain rohkeimmat ja ehkäpä jopa hieman tyhmänrohkeat, sillä poni on perinyt vanhemmiltaan valitettavan hampaiden käytön ja vaikka se ei kovaa otakkaan, kuka nyt tahtoo purukaluston paukahtelemaan korvan viereen. Eli pallo Pekalle ja tuumasta toimeen.

 

Jos Pekasta ei pidä yhtään ennen kentällä kääntymistä, niin sen jälkeen voi pitääkin. Ainakin sen hetken huumassa, jonka hyvä suoritus tuottaa. Pekka on poni, jolla on osaamista sekä intoa tehdä, ja monesti sen kanssa parhaiten pärjääkin näin käsiteltäessä, kunhan oria aktivoi tarpeeksi kentällä. Alussa ponilla saattaa olla vähän liikaakin vauhtia ja vierestä seuratessa pääsee yleensä näkemään heti alkuun Pekan bravuurin poninpukkilaukan, joka yleensä tyyntyy kyllä sekunneissa, kunhan ilottelee. Kyydissä pysyy hyvällä istunnalla ja tasaisilla käsillä, joten ihan mikään alkeisratsu ei tämän puolesta Pekka toki ole. Sittemmin kun ponia vaan lähtee reippaasti ohjaamaan voi Pekasta saada jopa kelpo esityksen.

Pekka on valjakkoponina tosi ryhdikäs ja sillä on kiva, vahva laukka ja pitkä käynti. Ravi vähän töpöttää mutta mikäs siinä kyyditellessä kun ei tarvitse takalistoa kuluttaa. Pekka on myös tosi herkkä ohjalle, joten pienetkin avut ovat riittäneet tähän asti, ja jatkuvalla aktivoimisella sekä tekemisellä pääsee jo ihan noviisiohjelmankin orin kanssa läpi. Eli osaamista on, kunhan ajaja ottaa vastuuta siitä tekemiseen ohjaamisesta.

​

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetuer adipiscing elit. Sed posuere interdum sem. Quisque ligula eros ullamcorper quis, lacinia quis facilisis sed sapien. Mauris varius diam vitae arcu. Sed arcu lectus auctor vitae, consectetuer et venenatis eget velit. Sed augue orci, lacinia eu tincidunt et eleifend nec lacus. Donec ultricies nisl ut felis, suspendisse potenti. Lorem ipsum ligula ut hendrerit mollis, ipsum erat vehicula risus, eu suscipit sem libero nec erat. Aliquam erat volutpat. Sed congue augue vitae neque. Nulla consectetuer porttitor pede. Fusce purus morbi tortor magna condimentum vel, placerat id blandit sit amet tortor.

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetuer adipiscing elit. Sed posuere interdum sem. Quisque ligula eros ullamcorper quis, lacinia quis facilisis sed sapien. Mauris varius diam vitae arcu. Sed arcu lectus auctor vitae, consectetuer et venenatis eget velit.