historia

Lise Windig oli jo jonkin aikaa leikitellyt ajatuksella tallin perustamisesta lähelle kotikaupunkiaan, jossa hän vietti lapsuutensa hevosten ympäröimänä. Rahaa ei kuitenkaan hirveitä summia ollut, eikä liioin kokemusta, joten nainen heitti hanskat tiskiin jo heti kättelyssä. Vieraillessaan noin kolme kuukautta myöhemmin Gjøvikissa kaupoilla, hän tutustui mieheen, joka omisti vanhan tallipaikan parin kilometrin päässä kaupungista. Lise kiinnostui ja sai traktorikyydin puisen, pienen rakennuksen pihaan. Tai ei sitä pihaksi voinut sanoa, sillä tietä ovelle ei ollut ja rehottavat rikkaruohot melkein peittivät koko tiluksen. Kun nainen kääntyi sanomaan pari valittua sanaa vanhalle papalle, tämä oli jo hakenut paperit ja kynän.

"No? Tuohon kun laitat nimen niin tää hus on sun."

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetuer adipiscing elit. Sed posuere interdum sem. Quisque ligula eros ullamcorper quis, lacinia quis facilisis sed sapien. Mauris varius diam vitae arcu. Sed arcu lectus auctor vitae, consectetuer et venenatis eget velit. Sed augue orci, lacinia eu tincidunt et eleifend nec lacus. Donec ultricies nisl ut felis, suspendisse potenti. Lorem ipsum ligula ut hendrerit mollis, ipsum erat vehicula risus, eu suscipit sem libero nec erat. Aliquam erat volutpat. Sed congue augue vitae neque. Nulla consectetuer porttitor pede.

Kolbergit

ylhäällä kuvassa Solfrid (14), vasemmalla Målfrid (17), välissä Elise (2) ja oikealla Edgar (44). Kuva otettu vuosi palon jälkeen.

Tallin ensimmäinen isäntäperhe oli Kolberg, joka rakennutti alkuperäisen tallin omin kätösin vuoden 1932 keväällä. Heidän tarkoituksenaan oli löytää uusi koti, sillä perhe häädettiin edellisestä velkojen ja täten vainon takia. Perheen isä, Edgar, tahtoi rauhaa ja hiljaisuutta, joten vei siinä mukana koko perheen. Alun perin pieneksi talliksi tarkoitettu rakennus laajeni muutamassa vuodessa suuremmaksi ja suuremmaksi lehmien ja hevosten vallatessa tilan. Itse perhe asusteli muutaman metrin päässä sijaitsevassa talossa, joka paloi myöhemmin 1937. Samassa palossa kuoli myös Iren Kolberg, perheen äiti. Se oli viimeinen tikki Edgarille, joka päätti lähettää kolme tytärtään, Målfridin, Solfridin ja Elisen heidän setänsä luokse. Edgar itse jatkoi rauhan etsimistä, löytämättä sitä koskaan. 6. toukokuuta 1942 mies ammuttiin erään pienen motellin aulaan.

Itse taloa ei koskaan rakennettu uudestaan, ja kun seuraava omistaja päätti pelastaa plantaasin täystuholta, hänelle ei tullut kuuloonkaan asustella itse lähettyvillä. Sen sijaan omistaja, Arthur Laugen, passitti poikansa Jarlen ja tämän vaimon Minan tilan lähettyville hoitamaan sitä hänen puolestaan. 1946 paikkaa uudistettiin, raivattiin ja uuden omistajan johdosta talli sai myös hevosia, jotka toimivat lähinnä työkäytössä.